Noin niinku periaatteessa.
Mut ei, hyvänen aika. Kolmas peräkkäinen ilta kotona ja jo alkaa pää hajota ja menojalka vipattaa. Kännykkä kädessä täristen whatsappaan epätoivoisen pyynnön kaverille "Voisko jotain illalla? Pakko sosialisoitua." Tää on nimittäin se ongelma. Kotona ei tapahdu mitään. Kotona umpioidut itseesi. Itseesi ja niihin junnaavan piinaaviin ajatuksiisi yllämainitusta. Kun kuka nyt oikeesti sitä rauhaa haluis? Pitää tapahtua, kokea olevansa elossa ja liikkeessä.
"Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää." Minna Canth
Siis vauhtia, vaarallisia tilanteita, hengästystä ja juoksemisesta väsyneitä jalkoja! Kuilun reunalla mennään, mutta tasapainoillaan edes henkensä kaupalla. Eletään niin että tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti